Biodiversiteetti

Mitä on biodiversiteetti?

Hierarkkisesti järjestynyttä luonnon monimuotoisuutta. Vaikeasti mitattavissa. Luonnon perusominaisuus. Ihmisen aiheuttama biodiversiteettikriisi. Beta-diversiteetti tarkoittaa lajiston vaihtumaa elinympäristöstä toiseen ja gamma-diversiteetti alueellista lajimäärää.

Miten biodiversiteettiä mitataan?

Lajimäärä on käytetyin mittari, koska tiedot maailmanlaajuisista lajeista ja määristä ovat varsin kattavat (pitkään tutkittuja), lajien määrää pidetään tärkeänä monimuotoisuuden mittarina (paljon lajejea --> paljon geenejä, heimoja, lajeja hyödyntäviä lajeja yms.) ja itse käsite on tuttu sekä ihmisen lajittelevalle ajattelutavalle sopiva. Luotettava surrogaatti (korvikemittari) vaikeasti mitattaville monimuotoisuuden osille. Toisaalta lajimäärä ei ota huomioon lajien identiteettiä (2 harvinaista lajia ovat arvokkaampia kuin 3 yleistä) eikä lajien tyypillisyyttä kullekin alueelle (minkki Suomessa).
Geneettinen monimuotoisuus on kaikilla monimuotoisuuden tasoilla tutkittavissa oleva ominaisuus, jonka tutkimiseen vaadittava välineistö on kehittynyt vasta 10-15 viime vuoden aikana.
Ekologinen monimuotoisuus, jonka mittaaminen on lähes mahdotonta sen häilyvien rajojen vuoksi. Elinympäristöt erotellaan toisistaan kasvillisuuden ja sen luomien rakenteiden kautta.

Esim. lajimäärällä mitattuna maalla suurempi diversiteetti kuin merissä, mutta taksonomisten ryhmien diversiteettiä mitattaessa asia kääntyy toisin päin.

Biodiversiteetin tärkeys ekosysteemin toiminnalle

Lajidiversiteetin on todettu olevan yhteydessä ekosysteemin tuottavuuden ja vakauden kanssa. Vain 20-50% alkuperäisestä lajimäärästä riittää ylläpitämään suurinta osaa ekosysteemin aineiden kierrosta ja energiansiirrosta.

Monimuotoisuus tarjoaa puskurin ulkoisia häiriöitä vastaan
Yksilöiden ja populaatioiden diversiteetti takaa lyhyen aikavälin sopeutuvuuden muuttuviin ympäristöoloihin
Pitkällä aikavälillä monimuotoisuus on evoluution raaka-ainetta

Diversiteetti-vakaushypoteesi: jokainen laji on yhtä tärkeä ja ne vakauttavat ekosysteemin toimintaa. Lajimäärän ja toiminnan tason välillä on suoraviivainen suhde.
Niittihypoteesi: kaikki lajit yhtä tärkeitä, mutta suhde ekosysteemiin ei ole suoraviivainen. Jos 'niittejä' poistaa liian monta, ekosysteemin toiminta heikentyy huomattavasti.
Redundanssihypoteesi: vasta huomattava lajiston köyhtyminen vaikuttaa ekosysteemin toimintaan. Redundanssi tarkoittaa kaunista turhuutta...
Vararengashypoteesi: lajirunsauden on tarkoituskin vähetä (ja myöhemmin ennallistua) kriisien vuoksi.
Ekosysteemin toiminta täysin arvaamatonta; siksi noudatetaan Rion varovaisuusperiaatetta.

Biodiversiteettikriisi?

Ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto, jonka epäillään alkaneen jo varhaisen ihmisen ajoilta (ihminen hävitti sukupuuttoon suuria nisäkkäitä ja lintuja tai vei ne sukupuuton partaalle, jolloin sattuma astui kuvioihin.)

Miksi luontoa pitäisi suojella?


Taloudelliset perusteet; tunnettujen luonnonvarojen arvot voivat muuttua ennakoimattomalla tavalla. Suuri osa ihmiskunnan taloudellisesta toiminnasta vaatii luonnon tuottamia palveluja. Lajit indikoivat haitallisia ympäristövaikutuksia. Lajit ja niiden geenit sisältävät tuntemattomia hyötyjä (karhut ja osteoporoosi.) Kaupankäynnin onnistuminen yhä tiedostavammilla markkinoilla.
Esteettiset ja elämykselliset perusteet: monipuolisuus on kauneutta ja monin tavoin käytettävissä (vrt. tehometsätalous ja laajamittainen metsätalous)
Ekologiset perusteet: monimuotoisuuden puskurivaikutus katastrofien aikana. Varovaisuusperiaate; ei voi tietää, kuinka monen lajin menetyksen kukin ekosysteemi kestää ennen romahdusta.
Eettiset perusteet: uskontojen arvostus luontoa kohtaan ja ihmisen asema sen suojelijana. Lajien ainutlaatuisuus ja -kertaisuus. Kestävän kehityksen periaate; jätetään jälkipolvelle kaikkea, mitä itsekin saimme.
Oikeudelliset, hallinnolliset ja poliittiset perusteet: Jo nyt pyritään monimuotoisuuden suojeluun; miksi se pitäisi sivuuttaa?

Lajin määritelmiä:


Indikaattorilaji tunnetaan niin hyvin, että sen kautta voidaan esim. päätellä elinalueen laatu.
Sateenvarjolajia suojelemalla saadaan katettua monen muun (uhanalaisen) lajin elinalueet tai -piirit (valkoselkätikka-->kovakuoriaiset).
Avainlaji vaikuttaa suuresti ekosysteemiin tai muiden eliölajien populaatioihin (haapa, majava).
Lippulaivalaji on tunnettu, karismaattinen eliölaji, joka toimii luonnonsuojelun tai -tietoisuuden symbolina ja kannustimena (saimaannorppa).
Kohdelaji on joustava käsite, jolla tarkoitetaan esim. tietyn elinympäristön määrittelyä lajin kautta.



Monimuotoisuuden jakautuminen


Meressä on enemmän taksonomista vaihtelua, mutta maalla on suurempi lajimäärä
Lajimäärä vähenee, mitä lähemmäs napoja tullaan - trooppiset metsät peittävät 6% maapinta-alasta, mutta silti niissä uskotaan olevan 50% kaikista maailman lajeista. Biomi on maailman suurin, olosuhteet vakaat ja auringon energiamäärä suuri.


Lajimäärän suhde pinta-alaan ei ole suoraviivainen, vaan jyrkästi nouseva (tai laskeva, kuten preeriakanan tapauksessa) käyrä.