Metsien kiertoja ja suhteita

Metsän lajeista ja lajien välisistä suhteista

Laskentatavasta riippuen noin puolet lajeistamme elää metsissä
Puuston ja pintakasvillisuuden lajistoon vaikuttavat metsäkasvillisuusvyöhyke, kasvupaikkatyyppi, sukkessiovaihe, häiriöt sekä metsikön historia. Muuhun lajistoon vaikuttavat puulajisuhteet, puuston rakenne ja pintakasvillisuuden rakenne.
Metsien suurin biomassan varastoija on itsestäänselvästi puusto. Maamme puuston biomassasta 50% on männyssä.

Lajien väliset suhteet

kasvit --> herbivorit --> omnivorit --> karnivorit --> loiset --> hajottajat
kilpailu
peto-saalissuhde
mutualismi
saproksyyli = lahopuusta riippuvainen laji, muodostavat 20% metsien lajistosta

Metapopulaatio

Jäännemetapopulaatioissa uusia paikalliskantoja ei välttis pääse enää syntymään. Lopulta viimeisetkin populaatiot katoavat esim. sattuman seurauksena. Suomalaisten vanhojen metsien lajien arvellaan olevan tällaisia.
Lähde-nielumetapopulaatioissa osa elinalueista on äärimmäisen suotuisia, joista laji leviää huonommille alueille, joissa kuolleisuus on suurempi (pohjantikka).


Sopeutuminen

yleislajit - spesialistit. Isokokoiset lajit ovat yleislajeja ja pienikokoiset selkärangattomat spesialisteja.
Lajin kaikkien elinympäristöjen kadotessa lajikin katoaa --> sukupuuttokustannus
Laji on 'kuollut sukupuuttoon, muttei tiedä sitä vielä' --> sukupuuttovelka (käävät)
Elinolosuhteiden parantuminen ja potentiaali kannan nousuun --> lajisaatava
Ekologinen vaste tarkoittaa lajin reagointia elinympäristön muutokseen.
Kynnysarvo kertoo rajan, mitä erilaisemmassa ympäristössä laji ei enää kykene asuttamaan. Esim. rajavyöhykkeen reunavaikutus, pirstaloituminen yms. --> suojelualojen keskittäminen

Metsäpalo

Laajan mittakaavan häiriö (erityisesti latvapalot)
Humuskerroksen oheneminen parantaa metsän lämpöoloja.
Tuhka lisää ravinteiden määrää ja muuttaa metsämaan emäksiseksi
Latvuksen varjostava vaikutus katoaa
Tiettyjen lajien kasvullinen uudistuminen (mustikan maavarsi, koivun versot)
palonsuosijat ja pioneerilajit
30 hyönteislajia esiintyy vain palaneissa metsissä

Lahopuusukkessio

1-2 v. Nilaa syövät kaarnakuoriaiset, pikikärsäkkäät ja jäärät iskeytyvät puuhun ja niiden mukana tulee sekalainen joukko vaillinaissieniä yms.. Nila- ja jälsikerrokset syödään ja puuaineeseen tulee vain pienet jäljet.
2-6 v. Edellisten lajien tähteitä ja nilanjämiä syövät lajit. Peto- ja loissuhteita syntyy.
Sieniä, kääpiä ja niitä hyödyntävät lajit.
Puussa elävä lajisto korvautuu maaperälajistolla.
50-300 vuotta kestävä puun katoaminen, jolloin se on lähinnä suoja- ja saalistuspaikka, kasvualusta jne.. Mykorritsat ja käävät siirtävät ravinteet elävän puuston käyttöön.

Vaihtelevien ympäristöolojen vaikutusta kannan odotettavissa olevaan elinaikaan (T) kuvaa ennuste T=K/sr, missä K on kannan asuttaman elinympäristön kantokyky, s=2r/v, ja r ja v ovat kannan luontaisen kasvunopeuden keskiarvo ja varianssi.Populaation ennustettu elinaika on sitä lyhyempi ja häviämisriskki suurempi, mitä pienempiä ovat kantokyky K ja kannan kasvunopeus r ja toisaalta mitä suurempi on kasvunopeuden ajallinen vaihtelu v.
Mikään malli ei kykene huomioimaan sattumaa!